July 21, 2017

"SÄ OLET MUUTTUNUT"


"Sä olet muuttunut"- lauseen
 kuulee harvemmin positiivisessa mielessä. Yleensä aina tuohon huomautukseen liittyy jotain katkeruutta, ehkä jopa pelkoa. Ymmärtäähän sen. Kun joku esimerkiksi käy läpi ison elämänmuutoksen, tapahtuu ihmisessä itsessäänkin usein jokin muutos. Läheisten voi olla vaikea hyväksyä muuttunutta ihmistä, sillä se voi tavallaan tuntua petokselta, miten joku tuttu onkin yhtäkkiä melkein kuin eri ihminen, eri kuin se, josta on pitänyt ja johon on juuri sen takia alunperin tutustunutkin. 

Toinen, minkä takia ihminen voi muuttua, on itseluottamuksen kasvu. Siitä varsinkaan ei pidetä ja se otetaan helposti ylimielisyytenä ja että henkilö luulisi olevansa muita ylempänä.


Mä tiedostan, että olen muuttunut. Todella paljonkin. En oikein enää tunnista itseäni muutaman vuoden takaa ja ne valinnat joita olen silloin tehnyt, en tekisi enää uudestaan, vaikka ne ehkä silloin tuntuivatkin oikeilta ratkaisuilta. Ne valinnat ovat tosin kasvattaneet mua ihmisenä todella paljon, enkä usko, että ilman niitä voisin tuntea oloni yhtä varmaksi ja hyväksi kuin nyt. Ne ovat nimittäin vaatineet älyttömän paljon itsetutkiskelua ja ovat omalta osaltaan opettaneet mulle niin paljon itsestäni.

Suurin muutos itseluottamukseeni taisi kuitenkin tapahtua, kun muutimme Helsinkiin. Tai oikeastaan yksi ja puoli vuotta muuton jälkeen, mutta uskon, että siitä päivästä se alkoi, kun heräsin ensimmäiseen aamuun uudessa kodissa, uudella paikkakunnalla. Alun tahmeuden jälkeen kävi selväksi, että minähän muuten pärjään täällä ja olen jopa alkanut rakastaa täällä asumista. Siinäkin määrin, etten ole vielä ainakaan vähään aikaan muuttamassa mihinkään muualle.



Turussa suurin ongelmani oli se, että tavallaan piilouduin ystävieni taakse. Ei oikein tarvinnut olla oma itsensä, kun aina oli kännissä ja seurassa, jossa mentiin ja sählättiin. Se oli hauskaa siihen aikaan, mutta jälkikäteen mietittynä, kaikki ne asiat mitä tein, tein koska en rakastanut itseäni. Ei ihminen toista samoja virheitä uudestaan ja uudestaan jos on vähänkin oman tunnon arvoa. Mulla ei oikein ollut. Ja vaikka kaikki olikin siihen aikaan jännää ja kaikki ne kuuluvat nuoruuteen, oli kova shokki, kun se yhtäkkiä vietiin pois, kun muutin Helsinkiin ja jouduin oikeasti miettimään kuka olen. Ja tavallaan juuri siksi halusinkin muuttaa, idea tuli minulta ensin. Halusin jotain muuta. Vaikka tuttu ja turvallinen olikin hyvästä, tuntui että muut menivät eteenpäin ja minä vain pyörin paikallani.

Mutta miksi sitten muuttuminen otetaan niin pahalla? Oli kyse henkisestä tai suuresta ulkoisesta muutoksesta, niin ihmiset tuntuvat suhtauvan todella nihkeästi niihin. Esimerkiksi, jos joku vaikeasti ylipainoinen päättää pudottaa painoaan. Aluksi kannustetaan ja ollaan mukana. Sitten kun painoa putoaa ja homma menee vakavammaksi, alkavat ystävätkin kaikota. Luin juuri sellaisesta tytöstä tarinan, joka ei ollutkaan enää se iloinen bilehile, vaan hän halusi oikeasti keskittyä omaaan terveyteensä ja siinä samassa lähti moni ihminen, koska hän muuttui. Ymmärrän, että kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja se saattaa olla viimeinen naula arkkuun ystävyyden suhteen, mutta luultavasti se suhde olisi loppunut kuitenkin joskus. Tuskin todelliset ystävät olisivat niin helposti karkoitettavissa. Voihan sitä nähdä muutenkin kuin bileissä.



Kuten jo aikaisemmin totesin, kyse voi olla pelosta ja pettymyksestä. Miksei hän voi olla samanlainen, kuin ennen? Miksi hänen piti muuttua? 
Omasta mielestäni muutos on kuitenkin tärkeä osa ihmiselämää. Se on osa prosessia. Et voi millään päästä eteenpäin, jos et muutu. Koska muuttuminen on tavallaan mukautumista. Mukaudutaan siihen elämäntilanteeseen, joka on sillä hetkellä. Mutta jos elämäntilanne ei koskaan muutu mitenkään, ei ihminenkään muutu. 

Mun itseluottamus on kasvanut huimasti viime vuosina, eniten tänä vuonna. Juuri siksi, että olen ottanut riskejä,  mennyt siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä, vaikka se ei olekaan se turvallisin tai järkevin vaihtoehto ja se on todella tuonut elämääni niin monta hyvää asiaa. 



Muutosta ei siis kannata pelätä, vaan ottaa vastaan kaikki mitä se tarjoaa. Olin itsekin peloissani ja hämmentynyt, kun tajusin että alan muuttua itsekseni, mutta nyt tuntuu hyvältä. Tällainen olen, joko kelpaan tai en, mutta ainakin nyt itse tiedän :-)


4 comments:

  1. Hyvä teksti ja hyvää pohdintaa! Just oon itekin puhunut tosta lauseesta kaverin kanssa, sitä kun on tullu itekin kuultua. Oon viimesen vuoden aikana asunut kolmessa eri maassa ja luonnollisesti oppinut niin maailmasta kuin omasta itsestänikin enemmän. Aina Suomeen palatessa tai sinne päin jutellessa tietyiltä ihmisiltä saa sellasta negatiivista vastakaikua mussa tapahtuneeseen muutokseen. Osaan jopa katkesi välit, kun ei oltu enää samalla aaltopituudella monessakaan asiassa. Mua kiinnosti eri asiat kun aiemmin ja ajatusmaailma oli eri, eikä se sopinut kaikkien kavereiden elämään joten mut heivattiin ulkopuolelle. Mut sellasta se elämä välillä on, ja jos joku ei pysty sopeutumaan toisen muutoksiin niin sitten on varmaan parempi jatkaa elämää eri teillä - se ei aina ole huono asia. Paikallaan junnaaminen ilman itsensä kehitystä taas on. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä kommentti tiivisti koko mun postauksen! Juurikin näin! Uskon, että ihmisen ei ole tarkoitus pysyä samanlaisena koko elämäänsä ja joskus se tarkoittaa, että ihmissuhteita saattaa katketa matkan varrella, mutta sille ei vaan voi mitään. Kiitos ihanasta kommentista ja hei! Kuinka hienoa, että olet päässyt asumaan kolmessa eri maassa! <3
      -V

      Delete
  2. Hyvä kirjoitus! :) Itselleni ajankohtainen aihe ja laittaa ajattelemaan asioita lisää...
    Miksi sitä tunteekin huonoa omatuntoa omasta muutoksestaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä itsekin ihmettelen. Muutos on kuitenkin täysin normaalia, eikä siinä ole mitään väärää.
      Kiitos kivasta kommentista ja ihanaa kesää sinulle, Henna! :-)

      Delete

Thank you for sharing your thoughts. I will answer asap :)